Tein mielenterveysteon ja kävin kesken työpäivän kävelyllä mielisairaalan puistossa. “Ota itseäs niskasta kiinni ja lähde lenkille” -tyyppiset tympeät kehotukset eivät paranna kenenkään mielen kipuja ja haavoja, mutta päivänvalo, luonnossa oleilu ja liikkuminen tekevät kaikki taikojaan mielen terveyden tueksi. Mielen hyvinvointia vahvistavat myös mahdollisuus vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja päivärytmiin, oikeus valita itselle mieluinen asuinpaikka ja vapaus liikkua ulkona pelotta ja kenenkään kyseenalaistamatta. Sekä päiväkävelyllä vastaantullut, polkupyörän perävaunussa matkustanut lempeä koira ja vaaleanpunaiset inkaliljat, jotka ostin naapurikorttelin kukkakaupasta ihan vaan huvikseni.
Mun mielenterveys on saanut monenlaisia kolhuja muun muassa kuolemista, kiusatuksi tulemisesta, yksinäisyydestä ja lapsuudenperheen pulmista. Niiden paikkaaminen on vaatinut pitkä- ja lyhytkestoisia terapioita, erilaisia lääkkeitä, lyhyitä sairauslomia. Nöyrtymistä, irti päästämistä, vanhojen kaavojen murtamista ja rajojen asettamista. Uusien tapojen ja identiteettien oppimista. Vihaa, surua, pelkoja ja häpeää. Niitä kohti ja niiden läpi kulkemista. Lempeyttä, empatiaa, rakkautta ja rakkaudelle avautumista.
Tällä hetkellä voin paremmin kuin olisin ikinä uskonut. En missään tapauksessa täydellisesti, mutta niin hyvin, että jaksan esimerkiksi olla läsnä toisille ihmisille ja armollinen itselleni. Viime aikoina olen miettinyt erityisesti, pystyisinkö sittenkin elämään romahtamatta ilman kolme vuotta käyttämääni säännöllistä mielialalääkitystä. Lääke mahdollistaa esimerkiksi sen, että jaksan nousta aamulla sängystä, mennä ulos ovesta ja käydä töissä ja ruokakaupassa ilman pakokauhua ja lamaantumista ja niiden jatkuvaa pelkoa. Samalla se on esimerkiksi hiljentänyt multa runot melkein kokonaan. Välillä en ole ihan varmaa, mikä niistä on tärkeintä.
Maailman mielenterveyspäivän lisäksi tänään ja tällä viikolla vietetään myös suomalaisen kirjallisuuden päivää ja nuorisotyön viikkoa, joilla molemmilla on arvokas paikkansa mielenterveyden tukijoina. Kirjat on aina tarjonneet mulle turvapaikan ja hengähdyshetken, ja ne on yhdistäneet mua rakkaisiin ihmisiin silloinkin, kun muut asiat on repineet erilleen. Lapsena ja nuorena erityisesti seurakunnan nuorisotyö ja urheiluseurojen juniorityö tarjosi mulle turvallisuutta ja hyväksynnän paikkoja, tällä hetkellä saan itse tehdä mielekästä ja palkitsevaa työtä nuorten hyvinvoinnin parissa. Niistä kaikista olen kiitollinen. Ja siitä, että merenrantaan on vain kivenheiton matka.
Ensin täytyy mennä kipua päin 