Ensimmäisiä viikkoja uudessa työpaikassa. Olen lähdössä toimistolta seuran verkkareissa. Työkaveri tekee tuttavuutta: “Ai sun lapset pelaa futista! Missä jengissä?”

Kollega viittaa hankaliin yhteistyökumppaneihin: “No niitä pitää välillä vähän paimentaa, niin kuin lapsia. Mutta sehän on sulle hyvää harjoitusta!”

Työterveyshoitaja kysyy: “Onko sinulla puolisoa? Ai ei, olet siis yksinasuja.”

Toukokuun toinen viikonloppu lähestyy. Duunin somekanavissa on tapana toivottaa juhlapäiviä: joulua, pääsiäistä ja vappua. Työpari muistuttaa: “Hei viikonloppuna pitää laittaa äitienpäivätoivotus. On tärkeää, että me muistetaan äitejä.”

Ei, mun lapset ei pelaa futista. Mä pelaan ihan itse futista, aikuisten joukkueessa. Kun olen menossa treeneihin, olen menossa omiin treeneihin.

Kiitos, mulla on jo harjoitusta lapsista. Paljonkin. Au pair -perheen lapsista, hoitolapsista, kummilapsesta, ystävien lapsista ja tukilapsesta.

Ei ole ja niin olen. Mutta voisin myös asua perheessä, jossa on vain yksi vanhempi mutta silti muita ihmisiä.

Entä muut? Eikö ole tärkeää muistaa lapsettomia?

***

Vuoden aikana olen saanut iloita ystävien raskauksista ja uusista vauvoista. Hiljattain kolmannen lapsensa saanut, rakas ystäväni kutsui minut elämäni ensimmäistä kertaa Naistenklinikalle ja lähettää melkein joka päivä tuoreita kuvia vauvasta. Ennen lapsen syntymää manasimme yhdessä pitkää odotusta ja viestittelimme malttamattomina monta kertaa päivässä: “Vauva tule jo!” Vauva tuli, ja vaikka kaikkeen siihen liittyy haikeutta, vauva ja vauvan perhe saavat minussa aikaan pelkkää syvää rakkautta.

Olen istunut tuntikausia kahvilassa toisen kolmikymppisen lapsettoman naisen kanssa puhumassa siitä, millaista olisi kasvattaa lapsi yksin, ilman isää. Miten se käytännössä onnistuu ja olisiko meistä siihen. Olen katsonut Ruotsalaisen rakkauden teorian ja antanut ajatuksen kulkea.

Olen nähnyt, miten yksi kolmikymppisistä lapsettomista ystävistäni löysi yhtäkkiä hyvän miehen, rakastui ja raskautui. Emme näe enää kovin usein.

Olen nähnyt, miten hiljattain tahoillaan eronneet ystäväni löysivät toisensa ja muuttivat yhteiseen kotiin lapsi- ja eläinlauman kanssa.

Olen aloittanut uudelleen jalkapallon pelaamisen ja ensimmäistä kertaa miettinyt, miten sille harrastukselle käy, jos tulenkin raskaaksi.

Olen saanut vakituisen työn ja ajatellut, että viivyn tässä työssä ainakin niin kauan, että uskallan rauhassa jäädä äitiyslomalle.

Olen lukenut vain lastensa kanssa asuvien äitien tarinoita eroista, yksinäisistä viikoista ja illoista, oksennustautien ja täpötäysien päiväkotien kanssa sinnittelystä ja loputtoman onnen hetkistä.

Olen mennyt gynegologille selkäkipujen takia, saanut kuulla jälleen yhden syyllistävän ja infantilisoivan saarnan biologisesta kellosta ja lähtenyt kotiin edelleen selkäkivuista kärsien.

Olen lukenut itkien hyvän ystäväni kirjoittamaa kirjaa vuosia kestäneistä, tuloksettomista lapsettomuushoidoista.

Olen katsonut ilolla ja rakkaudella, ylpeydellä ja haikeudella lapsia, joita olen saanut olla kasvattamassa vauvasta tai ihan pienestä lapsesta saakka. Lapsia, joista onkin yhtäkkiä tullut isoja, irtonaisia, ihania omia ihmisiään.

Olen tehnyt parhaani ollakseni yksi ylimääräinen turvallinen aikuinen erityisesti sellaisille nuorille ja lapsille, joilla niitä on vähän. Tehnyt töitä hankalissa kotioloissa elävien nuorten kanssa, ryhtynyt tukiaikuiseksi yhdelle aikuisenkaipuiselle lapselle ja käyttänyt vapaa-aikaani junnufutiksen tukemiseen.

***

Olen juhlinut aamuun asti, koska kukaan ei odota minua kotona.

Olen nukkunut pitkään ja käyttänyt päiväni mihin huvittaa.

Olen tuhlannut palkkani ja sitten kituutellut rahatta, koska minun ei ole tarvinnut huolehtia kenenkään muun pärjäämisestä. Olen ollut viikkokausia laittamatta ruokaa, koska minun ei ole tarvinnut ruokkia ketään.

Olen viipynyt myöhään töissä ja sopinut illat täyteen menoja.

Olen muuttanut asuntoon, jossa ei ole hissiä, jolla lastenvaunut saisi kuljetettua ylös ja alas.

Olen tehnyt kaikkia näitä asioita välillä miettimättä lapsia ollenkaan ja välillä miettien lapsia. Olen tehnyt ja ajatellut ja tuntenut kaikenlaisia asioita ja käynyt kaikenlaisia keskusteluja, jotka eivät liity lapsiin tai lapsettomuuteen mitenkään.

***

Olen kirjoittanut kalenteriin tämän päivän kohdalle “lapsettomien lauantai ❤”, koska sitä ei siellä alun perin lukenut. Äitienpäivä kyllä lukee, isolla.