Projekti-ihmisen voimaintunto oli vähän koetuksella ja kirjoittelu jäi vahingossa heti alkukirissä kolmen viikon tauolle. Kiireisimmät työhommat ovat kutakuinkin ohi, samoin kuin lahnailulle, lagaamiselle, koomaamiselle ja chillailulle omistettu viiden päivä miniloma. Pikkuhiljaa alkaa taas olla energiaa purkaa ajatuksia ns. paperille.
Lahjoituslauantaista halusin kirjoittaa jo tuoreeltaan, eli aloitetaan nyt sillä. Lahjoituslauantai (Giving Tuesday) on yhtä ulkomaalainen keksintö kuin alennusmyyntipäivä Black Fridaykin mutta ei lainkaan samanlaista hapatusta. Kun perjantaina shoppaillaan kuin viimeistä päivää, lauantaina (tai tiistaina) katse suunnataan omasta navasta maailmaan ja muiden auttamiseen (esimerkiksi näin ja näistä syistä).
Animalian tiivistystä lainaten: “Marraskuun 26. päivänä Suomessa ensi kertaa vietettävä lahjoituslauantai on tapa tehdä lahjoittamisesta arkea yhä useammalle. Liike on syntynyt helsinkiläisen äidin aloitteesta, joka halusi tuoda globaalin Giving Tuesday -ilmiön Suomeen. Sen tarkoituksena on edistää suomalaista lahjoituskulttuuria ja muistuttaa ihmisiä ja erilaisia yhteisöjä siitä, että pienilläkin avunteoilla on merkitystä.”
#Lahjoituslauantai lähti ainakin omassa somekuplassani mukavasti lentoon ja toivottavasti eri järjestöt myös saivat lahjoituksia. Vastustan sitä, että yhteiskunnan välttämättömien palvelujen kuten lastensairaalojen ja yliopistojen rahoitus olisi ihmisten hyvän tahdon varassa. Ylipäänsä ajatus liukumisesta kohti rikkaiden almujen varassa toimivaa hyväntekeväisyys- tai solidaarisuusyhteiskuntaa puistattaa. Työn- ja rahanjaossa julkisen sektorin ja järjestöjen välillä on siinäkin omat kipukohtansa, mutta erityisesti pieniä, vähän tai ei lainkaan julkista tukea saavia toimijoita tukee mielellään, jos mahdollista.
Lahjoitan tällä hetkellä säännöllisesti rahaa vain Greenpeacelle, jonka rahoitus on täysin yksityisten lahjoittajien varassa. Aiemmin olen kuukausilahjoittanut myös Kansainväliselle solidaarisuussäätiölle (lopetin puoluesidonnaisuuksien vuoksi) ja Unicefille (lopetin rahan puutteen vuoksi). SPR:n katastrofirahastoon lahjoitan satunnaisen säännöllisesti ja esimerkiksi joululahjojen korvikkeena olen tehnyt lahjoituksia useille sekalaisille kohteille.
Lahjoituslauantaina ystäväni pyysi vinkkaamaan ja perustelemaan hyviä, itselle läheisiä lahjoituskohteita. Keksin pikaiselle miettimisellä viisi, joille päätin seuraavat omat lahjoitukseni antaa.
1. Punaisen Ristin ylläpitämät Nuorten turvatalot. Viidessä eri kaupungissa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere) toimivat matalan kynnyksen paikat nuorille, joilla on pulmia kotona tai muualla. Antavat akuutin suojan nuorille ja toimivat välittäjinä ja sovittelijoina koko perheen kanssa. Turvataloilla voi myös tehdä vapaaehtoistyötä.
2. Helsinki Mission pyörittämä Nuorten Kriisipiste / Krisjouren för unga. Toimipaikka on Helsingissä, mutta missä tahansa asuva nuori voi saada tukea puhelimitse, netissä tai paikan päällä matalalla kynnyksellä. Humaaninoloisia ihmisiä, lempeä tunnelma ja tärkeää työtä.
3. Icehearts. Lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla eli kaksi itselle hyvin tärkeää asiaa samassa paketissa. Pitkäkestoista kasvun tukemista jengissä ja ammattitaitoisten valmentajien ohjaamana.
4. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. Ei ylemmistä poiketen liity lasten tai nuorten vaan tahattomasti lapsettomien (koskettaa joka viidettä suomalaista ainakin jossain elämän vaiheessa) tukemiseen. Tekee hienoa vaikuttamistyötä ja tarjoaa vertaistoimintaa. Myös Simpukalla voi tehdä vapaaehtoistyötä.
5. Pro-tukipiste ry. Tukee seksityöntekijöitä (myös ihmiskaupan uhreja) arjessa ja tekee vahvaa ja rohkeaa vaikuttamistyötä. Ei pelkää työntää käsiä multaan ja toimia.
Näistä Simpukalle kerkesin jo antaa tukeni liittymällä yhdistyksen jäseneksi. Ehdin tässä välissä myös osallistua itsenäisyyspäivän #pernatsi-tempaukseen, josta sain lahjoitussummaksi 27 euroa. Kampanjan puuhahenkilöt tarjosivat osallistujille myös hyvän listan lahjoituskohteita. Niistä taidan antaa omat roponi Kirkon ulkomaanavun Peace United -joukkueelle, ihan vain koska jalkapallo ja rauha.
Kehotin ihmisiä lahjoituslauantaina myös toisenlaiseen lahjoittamiseen eli verenluovutukseen. Veritilanne oli tuona päivänä erityisen huono ja luovutuspyyntö lähtikin aikamoiselle laukalle, kuten alla olevasta kuvasta (jotenkuten) näkyy. Itse lupaan asioida veripalvelussa jälleen parin kuukauden päästä, kunhan pääsen nykyisistä karensseistani.
Ensin täytyy mennä kipua päin 